Eilen sain olla koko päivän yksin kotona. Luin ajankuluksi Johanna Sinisalon Finlandia-palkinnon saaneen kirjan Ennen päivänlaskua ei voi, joka oli Oonan lukukirjana koulusta. Kirja oli kerrassaan surkea. Rakenne oli huono, koska siinä oli jopa yhden lauseen mittaisia lukuja. Kirjoituskieli oli myös tökeröä ja sekavaa, sekä vertaukset ontuivat tyhjyyttä. Kirjassa ei ollut myöskään minkäänlaista juonta, eikä edes jännitettä. Kaikki kirjan tapahtumat voi sanoa yhdellä lauseella. Mies löytää peikon ja vie sen metsään, koska se raateli hänen ystävänsä kuoliaaksi. Kirjan ainoa hyvä puoli oli se, että sain sen luettua läpi kuudessa tunnissa. Kirjoitan itse miljoona kertaa parempia kirjoja ja siksi ihmettelen suuresti tuota Finlandia palkintoa. Onko todella niin, että se palkinto annetaan aina vuoden huonoimmalle kirjalle?
Tänään kirjoitin Elben tarua. Olen menossa sivulla 450 tarinassa, johon tulee luultavammin yli 700 sivua tekstiä. Sitten puolitan sen kahteen erilliseen kirjaan. Hain noiden kirjojen julkaisuun avustusta Taiteen edistämiskeskukselta, sillä työttömänä on vaikeaa saada rahat riittämään kirjojen painattamiseen.
Oona pääsi tänään kotiin sieltä rippikoulun kurssilta. Viikonloppu oli kuulema mennyt ihan hyvin ja ruokaakin oli saanut ainakin viisi kertaa päivässä. Itse söin eilen pyttipannun ja tänään pakastepitsan. Joskus vain laiskottaa tuo ruuanlaitto, mutta parasta ruokaa on tietysti itse tehty ruoka.