Tarinan synnystä
Elben taru syntyi ajatuksena vuoden 2000 alussa. Tuolloin elämäntilanteeni muuttui töiden suhteen ja minulle jäi aikaa siirtää tarinan juoni kirjalliseen muotoon. Kirjoitusprosessi kesti kaksi vuotta, jolloin tarina alkoi olla kokonaisuudessaan kirjoitettuna koneelle. Sen jälkeen alkoi tekstin muokkaaminen parempaan esitysmuotoon ja siinä työssä vierähti vielä yksi vuosi. Seuraavaksi tarina kiersi suurimmilla kustantajilla ja tuli paluupostissa takaisin ilman kommentteja. Arvostelin tarinan kriitikolla tietääkseni mikä siinä on vikana ja selvisi, että kirjoitustyylissäni oli vielä parantamista. Korjasin kirjoitustyyliäni ja laitoin kirjan uudelle kierrokselle kustannusmaailmaan. Nyt sain jo palautetta kirjastani enemmän ja lopulta Nordbooksin kustannustoimittaja Eija Jansson innostui julkaisemaan tarinan ensimmäisen osan kirjana.
Olen lukenut nuoruudessani paljon fantasiakirjallisuutta ja pitänyt sen taianomaisesta maailmasta. Ensimmäinen lukemani fantasiakirja oli kaikille tuttu Taru sormusten herrasta. Lukiessani fantasiaa huomasin kirjojen noudattavan tyypillisesti samaa tuttua kaavaa ja niiden maailma oli aina samankaltainen. Silloin sain idean kirjoittaa oman fantasiatarinan, joka ei olisi aivan perinteistä fantasiaa, vaan mukana olisi paljon uusia elementtejä.
Kirjoittaessani Elben tarua halusin tehdä tarinasta mahdollisimman uskottavan ja luontevan. Halusin välttää fantasiakirjallisuuden kliseitä ja siksi sijoitin tapahtumat maailmaan, joka vastaa oikeaa todellisuutta. Kirjoissani ei tule koskaan esiintymään lohikäärmeitä, koska en itse usko niihin. Sen sijaan tarinassa esiintyy maahisia, mutta ihmiset eivät voi nähdä heitä. En tunne ketään, joka olisi nähnyt maahisia ja siksi on uskottavampaa, etteivät kirjan henkilötkään pysty näkemään niitä.
Halusin Elben taruun taikuutta, sillä se on liian mielenkiintoinen aihe ohitettavaksi. Pyrin kirjassani selittämään taikuuden synnyn luontevasti liittämällä sen ihmismielen kykyihin. On tunnettu tosiasia, etteivät tutkijat pysty vielä selittämään aivojemme kaikkia toimintoja. Sekin on yleisesti tiedossa, että sisäisellä hiljentymisellä voidaan vaikuttaa aivojen eri osien toimintoihin ja saada näin aikaiseksi oudoilta tuntuvia tapahtumia. Näistä mielentiloista oli helppo kirjoittaa omakohtaisten kokemuksien takia.
Kirjassa esiintyvät Elben viisaudet on poimittu lähinnä itämaisten uskontojen opeista, eikä niiden todenperäisyyteen pidä kenenkään uskoa! Viisauksien tarkoitus on saada lukija pohtimaan niiden sisältöä, jotta lukija alkaisi ymmärtää elämää syvemmältä tasolta kuin vain arkipäivän elämän tasolta. Elämä on paljon ihmeellisempää kuin mitä osaamme mielesämme kuvitella.
Vuonna 2011 Nordbooks julkaisi toisen osan Elben tarusta. Tuolloin kolmas osa alkoi olla jo valmis, mutta viimeistelin tekstiä talven 2012 aikana. Keväällä julkaisin kirjan omakustanteena. Julkaisu oli nopeampaa, ja sain pitää oikeudet kirjaan itselläni.
Talven ja kevään aikana vuonna 2014 sain viimein Elben taru nelosen valmiiksi ja nimesin kirjan Varjojen valtakunnaksi. Kirjaan tuli peräti 600 sivua tekstiä ja siksi sen kirjoittamiseen meni normaalia pidempi aika. Itse pidän kyseistä teosta sarjani parhaimpana, vaikka siitäkin löytyy varmasti joukoittain kirjoitusvirheitä. Olen parhaillani kirjoittamassa Elben taru viitosta, jota on kasassa jo yli 140 sivua. Kirjan nimeksi tulee luultavammin Kadonnut kaupunki ja ainakin tällä hetkellä juonesta on muodostumassa perinteiselle fantasialle tyypillinen seikkailutarina.
Elämäni käännekohdat
Ilmestyin maailman valoon vappuna vuonna 1969. Pidän siitä että syntymäpäivänäni on aina vapaata ja saan juhlia synttäreitäni simaata juoden ja munkkeja syöden. Olen asunut vanhempieni ostamalla maatilalla vuodesta 1972 lähtien.
Vanhempani viljelivät maata ja meillä oli lypsykarjaa. Kävin peruskoulun loputtua viljelijä-koneenkorjaajalinjan maatalousoppilaitoksessa. Sen jälkeen tilallamme tehtiin sukupolvenvaihdos ja pääsin jatkamaan vanhempieni maanviljelystä itsenäisenä yrittäjänä.
Tutustuin puolisooni Piaan kirjeenvaihdon kautta vuonna 1993 ja meidät vihittiin Nurmeksen kirkossa vuonna 1995. Tyttäremme Oona syntyi vuonna 2000 ja samana vuonna lopetimme maatalouden kannattamattomana. Aloitin kolmevuotisen datanomiopiskelun iltalinjalla ammattiopistossa ja päivisin kirjoitin Elben tarua.
Äitini sairastui syöpään ja kuoli vuonna 2001. Isäni kuoli syöpään heti äidin jälkeen vuonna 2002. Tuolloin olin kirjoittamassa Elben tarun kakkososan loppua ja ehkä vanhempieni kuolema vaikutti tarinan kerrontaan tunnetasolla.
Datanomiopiskelun jälkeen laitoin metsää ja pellot myyntiin saadakseni rahaa, sillä työllisyystilanne Nurmeksessa oli heikko. Tein kaksi vuotta veteraaniavustajan töitä osa-aikaisena työntekijänä. Tuolloin puolisoni Pia sairastui syöpään vuonna 2005. Hän kesti sytostaattihoitojen avulla kaksi vuotta sairautensa kanssa, mutta menehtyi lopulta keväällä 2007.
Tyttäreni Oona aloitti koulun saman vuoden syksyllä ja siitä lähtien me olemme eläneet kahdestaan. Vuonna 2009 perustin kotiapu yrityksen, mutta asiakkaita oli liian vähän, enkä saanut jatkoa hakemalleni starttirahalle. Siitä lähtien olen ollut työttömänä ja ajankuluksi olen kirjoittanut jatkoa Elben tarulle, sekä muitakin mielenkiintoisia kirjoja.
Harrastuksia
Lapsena keräilin vanhoja suomalaisia kolikoita. Harrastus loppui kuitenkin lyhyeen, sillä kiinnostuin henkisestä kasvusta.
15 -vuotiaana innostuin tietokoneista ja opettelin ohjelmointia. Se harrastus on jäänyt pysyväksi, sillä väännän vielä nykyäänkin tietokoneohjelmia.
20 -vuotiaana kirjoitin ensimmäiset novellini ja huomasin pitäväni kirjoittamisesta. Kirjoittaminen sopii minulle huomattavasti paremmin kuin suullinen ilmaisu, sillä kirjoittaessa jää enemmän aikaa pohtia sanottavaansa.
Shakin pelaamisesta kiinnostuin armeijassa ja siitä lähtien on tullut kierrettyä ympäri suomea pelaamassa viikonlopputurnauksissa vaihtelevalla menestyksellä. Pian kuoleman jälkeen tämä harrastus on tosin hiipunut, sillä yksinhuoltajana on vaikeampaa osallistua turnauksiin.
Nurmeksessa 2.2.2016
Timo Turunen