Avainsana: Elben taru

Kirjoittamisen intoa

Tänään tuli kirjoitettua ihan kivasti uutta tekstiä. Lisäsin kirjaani prologin, jossa kerroin lukijalle tapahtumista, jotka syöksevät itse pääjuonen käyntiin. Tein myös paljon muitakin lisäyksiä, joilla tarkensin ja syvensin juonellisia tapahtumia, jottei lukijalle jäisi mitään epäselväksi. Luonnollisesti samalla luin tekstiä ja korjasin kirjoitusvirheitä, sekä muokkasin lauserakenteita paremmaksi. Kirjoittaminen on siitäkin syystä mukavaa, että voi muokata tapahtumia aina siihen saakka, kun kirja on julkaistu. Siinä saa tavallaan Jumalan roolin ja voi aina palata takaisin menneisyyteen tekemään muutoksia, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen. On minulla käynyt useasti niinkin, että olen halunnut muokata kirjaa jopa julkaisun jälkeen. Kirjailija kun ei ole koskaan täysin tyytyväinen kirjoittamaansa tekstiin, sillä aina löytyy parannettavaa.

 

Lukemista ja kirjoittamista

Eilen sain olla koko päivän yksin kotona. Luin ajankuluksi Johanna Sinisalon Finlandia-palkinnon saaneen kirjan Ennen päivänlaskua ei voi, joka oli Oonan lukukirjana koulusta. Kirja oli kerrassaan surkea. Rakenne oli huono, koska siinä oli jopa yhden lauseen mittaisia lukuja. Kirjoituskieli oli myös tökeröä ja sekavaa, sekä vertaukset ontuivat tyhjyyttä. Kirjassa ei ollut myöskään minkäänlaista juonta, eikä edes jännitettä. Kaikki kirjan tapahtumat voi sanoa yhdellä lauseella. Mies löytää peikon ja vie sen metsään, koska se raateli hänen ystävänsä kuoliaaksi. Kirjan ainoa hyvä puoli oli se, että sain sen luettua läpi kuudessa tunnissa. Kirjoitan itse miljoona kertaa parempia kirjoja ja siksi ihmettelen suuresti tuota Finlandia palkintoa. Onko todella niin, että se palkinto annetaan aina vuoden huonoimmalle kirjalle?

Tänään kirjoitin Elben tarua. Olen menossa sivulla 450 tarinassa, johon tulee luultavammin yli 700 sivua tekstiä. Sitten puolitan sen kahteen erilliseen kirjaan.  Hain noiden kirjojen julkaisuun avustusta Taiteen edistämiskeskukselta, sillä työttömänä on vaikeaa saada rahat riittämään kirjojen painattamiseen.

Oona pääsi tänään kotiin sieltä rippikoulun kurssilta. Viikonloppu oli kuulema mennyt ihan hyvin ja ruokaakin oli saanut ainakin viisi kertaa päivässä. Itse söin eilen pyttipannun ja tänään pakastepitsan. Joskus vain laiskottaa tuo ruuanlaitto, mutta parasta ruokaa on tietysti itse tehty ruoka.

Levollisia hetkiä

Eilinen päivä meni pyykinpesussa ja pestävää jäi vielä pari koneellista. Pelasin myös The Last Of Us pelin loppuun ja sen lisäksi lisäosan Left Behind. Tuo lisäosa oli kerrassaan mahtava! Siis paljon parempi kuin itse pääpeli. Se keskittyi Ellien elämään ja täytti myös yhden aukkokohdan itse pääpelin juonesta.

Tänään otinkin rennosti. Katsoin aamupäivällä nettivideoita ja iltapäivällä innostuin kirjoittamaan Elben tarua. Ajattelin kirjoittaa koko juonen alusta loppuun ja jakaa sen sitten kahdeksi erilliseksi kirjaksi. Eli tavallaan ole jo kirjoittamassa kuudetta osaa, jolla ei ole vielä nimeä. Haluan myös kirjoittaa jatko-osan Caelum tieteiskirjalle, sekä mahdollisesti toisenkin tieteiskirjan, joka kuvaa vuoden 2300-luvun elämää ennen Caelumin tapahtumia. Tuota kirjaa varten minulla on kirjan rakenne ja juonikin valmiiksi mietittynä ja uskon siitä tulevan kerrassaan upea teos.

Äsken vein Oonan rippikoulun viikonloppukurssille. Haen hänet sieltä vasta sunnuntaina, joten minulla on pari päivää omaa aikaa kirjoittaa kirjaa. Oonan olisi pitänyt käydä rippikoulu jo viime vuonna, mutta innostus lopahti yllättäen.